Jasin valkkarileiri

Palattiin äsken kotiin Jasin kennelin valkkarileiriltä. Takastulomatkalla juna-asemalla pieni tyttö osoitti Avaa ja sanoi: likainen! Onhan se. Rymysi koko viikonlopun metsän keskellä polskien välillä järvessä.

Leirillä oli tusinan verran valkoisia omistajineen/perheineen. Melkoinen koirakaruselli, kun kaikki juoksivat irrallaan. Rähinääkin oli ihan kiitettävästi, kun vuoden ikäiset pojat uhosivat toisilleen. Ensimmäinen vuorokausi oli Avan mielestä hyvin pelottava. Pikkuveljetkin olivat niin kamalan isoja. Tänään Ava oli jo ihan oma itsensä porukassa ja uskalsi hakea leikkiin myös niitä isoja pikkuveljiään. Parhaat leikit Ava sai oman siskon kanssa, joka on luonteeltaan hyvin samanlainen (nössö) kuin Ava.

Saunomisen, uimisen ja iltanuotioiden lisäksi ohjelmassa oli agility-, toko-, käyttäytymiskoe- ja näyttelykoulutusta. Lisäksi Pertti Vilander kävi luennoimassa koiran kasvatuksesta. Vilander oli ohjaamassa meille myös agilitykoulutusta. Halukkaat pääsivät myös kokeilemaan koiran lähettämistä kumiveneestä uimaan.

Ava pärjäsi oikein hyvin tokossa ja kouluttaja ihmettelikin, miksei olla haettu vielä ykköstä ALOsta. Tehtiin myös leikkimielinen BH-kokeen tottis-osuus ja heittämällä olisi sekin mennyt läpi. Tosin meillä oli lyhennetyt välimatkat, koska kenttä oli liian pieni oikeille välimatkoille. Sain taas kuulla meidän seuraamisesta, että hyvää pk-tottisseuraamista: jämäkkä ja nopeatempoinen.

Huonekavereina meillä oli Viivi ja Leevi sekä Johanna ja Jetta. Mukava viikonloppu! Toivottavasti Ava on tämän viikonlopun jäljiltä taas hiukan rohkeampi.

Luonnetesti lähestyy

Vajaa kolme viikkoa testiin. Avan kaksi siskoa on tulossa samaan testiin, niin voi sitten vertailla niitäkin keskenään. Ava on kolmikon ainoa paukkuarka, testin varmin reputtaja. Ajattelin täyttää etukäteen “lottorivin”, miten veikkaan Avan toimivan testissä. Kaivoin myös esiin Avan pentutestin, joka on tehty 5-viikkoisena. Jännä nähdä, pitikö pentutesti ollenkaan paikkansa ja meneekö mun ennakko-odotukset ihan metsään.

Pentutesti ja luonnetestiveikkaukset

“Tämä testi kertoo pennuissa testihetkellä esiin tulevista ominaisuuksista siten, että kirjallisen arvion lisäksi ominaisuudet myös pisteytetään 0-10 asteikolla siten, että 5 on jonkinlainen keskiarvo. Keskiarvo muodostuu testikohtaisesti, joten testini eivät ole suoraan keskenään vertailukelpoisia pisteiden valossa.”

Yleistä pentueesta:
“Pentue on melko yhtenäinen ja samat ominaisuudet toistuvat useassa yksilössä. Voimakkaimmin esiin tulevia yhteisiä piirteitä ovat varautuneisuus, suuri halu taistella ja parilla yksilöllä esiin tullut halu omia tavaroita itselleen. Pentue ei ole kovin ahne syömään.”

Avan testi:
“Toimintakyky: Osoittaa erittäin suurta toimintakykyä. Ei kovin utelias. Esiintyy pirteästi. P.8″
En usko, että toimintakyky on erityisen suuri. Veikkaan +1 kohtuullinen.

“Saalistushalu: Osoittaa hyvää saalistushalua. Turhautuu helposti. P.7″

“Taisteluhalu: Käyttää hampaitaan mielellään ja ottaa hyvän otteen. Osoittaa suurta halua taisteluun. Ravistaa saalista saadakseen sen itselleen. P.8″
Taistelee normaalioloissa aika hyvin leluista. Luonnetestissä saattaa jännityksen takia jättää leikit väliin. Kelkalle varmaan uhoaa perättömyyksiä jännityksestä huolimatta. Veikkaan, että Ava jännittää ja saa pisteitä taisteluhalusta -1 pieni. Toivon silti, että ei jännittäisi kauheasti ja saisi +2 kohtuullinen. Ava ei ole koskaan leikkinyt vieraan ihmisen kanssa, joten saa nähdä, kuinka helposti lähtee mukaan. En usko, että se irrottaa otettaan uhatessa, mikäli vain tarttuu ylipäätään kiinni.

“Yleistä: Ei suositella lapsiperheeseen, sillä reagoi ärsykkeisiin voimakkaasti.”
Reagoi todellakin hyvin voimakkaasti kaikkeen – sekä positiiviseen että negatiiviseen – eikä peittele tuntemuksiaan. Pitkäpinnainen, mutta hyvinkin äkkipikainen ja terävä, jos pinna täyttyy (harvoin täyttyy). Onneksi se on niin alistuvainen. En usko, että luonnetesti ylittää sitä rajaa, että Ava näyttäisi terävyytensä. Terävyydestä veikkaan +1. Temperamentissa varmaan näkyy tuo voimakas reagointi. Eiköhän temperamentin pisteet pysy kuitenkin plussan puolella.

Testi menee mitä luultavimmin hylätyksi laukauspelokkuuden takia. Jos laukausten reaktiota ei huomioida hermorakenteen pisteissä, niin veikkaan +1 hieman rauhaton. Onneksi laukaukset tulee vasta testin lopussa, mutta mun pitää silti keksiä joku keino, miten Ava välttyisi edellisten testattavien laukauksilta. Jos se kuule useamman laukauksen ennen omaa vuoroaan, se on ihan hermoheikko oman testinsä alusta saakka. Nyt ärsyttää, että miksen ole yrittänyt siedättää sitä mitenkään. Että sietäisi niitä laukauksia edes kauempaa, esim. ollessa autossa. No pitää keksiä jotain. Ninni ainakin Avalle seuraksi takakonttiin, koska sehän ei pelkää mitään. Radio kovalle ja ehkä pitää valjastaa matkaseuralainen vielä lisäksi ajelemaan sillä autolla.

Puolustushalusta veikkaan -1 haluton. Se on niin alistuvainen, että tuskin uskaltaa uhmata hyökkäävää ihmistä.

Luoksepäästävyys on melko varmasti +3. Ava saattaa olla välinpitämätön, koska sitä ei aina kiinnosta vieraat ihmiset, mutta ikinä ei ole vältellyt ketään.

Kovuus on vähän mysteeri, mutta veikkaan silti +1 hieman pehmeä. Ava on omituisia asioita kohtaan varautunut ja välillä vähän arka. Lisäksi se on niin alistuva, että pidän sitä välillä pehmeämpänä kuin +1. Yleisestä nössöydestään huolimatta se ei traumatisoidu helposti tai jää pelkäämään pitkäksi aikaa, niin ei se mikään superpehmo ole.

Avan trauma

Kerrotaan tähän kovuus/pehmeys-pohdinnan perään, että Avalla on yksi trauma. Moottoritieajo. Ennen pelkäsi myös kaikkia töyssyjä. Pyörin toissa talvena auton kanssa monta kierrosta moottoritiellä ja sen pientareilla ja koirilla oli varmasti samanlaiset oltavat takakontissa kuin pesukoneessa pyörisi. Auton pysähdyttyä Ava rynni paniikissa takatilasta etutilaan. Ninnistä taas ei kuulunut mitään ja hetken pelkäsin, että se oli liiskaantunut Avan alle. Huikkasin sen nimen ja Ninni kurkisti täysin tyynenä ja iloisin korvin takakontista kysyvä ilme naamalla: Ollaanko nyt perillä vai? Ninni huokui sellaista varmuutta ja positiivista energiaa, että se tasoitti omaakin säikähdystä niin paljon, että pääsin jatkamaan matkaa. Ninni on kyllä parasta mahdollista seuraa säikylle koiralle. Jos Ava olisi kunnolla pehmeä koira, se pelkäisi varmasti koko autolla ajamista. Mutta se tykkää autoilusta. On aina tykännyt. Töyssykammostakin se on päässyt jo yli. Moottoritieajokin tuottaa enää silloin tällöin hetkittäisiä pelkoreaktioita.

Ava 2v

Mun pieni kakara on jo 2-vuotias. Käsittämättömän nopeasti mennyt tämä aika. Se on vielä niin pieni hölmö! Yllä on vertailukuvat, miltä se näytti vuosi sitten ja miltä se näyttää nyt. Ei ole oikein vertailukelpoiset kuvat, kun valo tulee niin eri tavalla kuvissa. Uusi seisomakuva näyttää aika passiiviselta, kun ei ollut ketään edessä seisottamassa. Mutta näyttää Avalla ainakin olevan nyt enemmän rintakehää ja etuosaa (ja karvaa). Päätäkin vaikea vertailla noista kuvista, kun toisissa kuvissa on suu ammollaan ja toisissa kiinni.

Meillä on jo punkkikausi korkattu! Ava toi yhden punkin sisään. Ei ollut ehtinyt vielä iholle asti, kun huomasin. Olin ajatellut kokeilla tänä kesänä valkosipulia punkkikarkoitteena. Joillain koirilla ainakin ollut apua päivittäisestä valkosipulin syömisestä, mutta tehon saavuttamiseen menee useampi viikko ja me ehdittiin kokeilla vasta viikko. Sorruin myrkkyostoksille heti seuraavana aamuna punkin löytämisestä. Viime vuonna Avalla oli Scalibor-panta. Edulliseen hintaansa nähden ihan ok (kaksi tai kolme punkkia tarttui kesän aikana), mutta loppukesästä luovuin pannan käytöstä, koska se oli ärsyttänyt kaulaan punaisen jäljen. Tämän kesän Ava rymyää Bayvanticilla. Ninni saa rymytä ihan luomuna, kun se ei kerää punkkeja samaan tapaan kuin Ava. Ehkä sen turkki on niin liukas, ettei punkit pysy vauhdissa mukana.

Alla kuvia viikonlopun mökkeilystä.

Tokoa taas

 
Tämän viikon tokotunnilla treenattiin taas jääviä, avoimen luoksetuloa ja ensimmäistä kertaa myös merkkiä. Jäävät meni ihan ok. Seisomista pitää vielä vahvistaa. Saatiin myös tehtäväksi treenata liikkeestä istumista, vaikka ei mulla olekaan aikomusta edetä voittaja-luokan kokeisiin saakka.

Luoksetuloa tehtiin kiertämisen kautta, mutta Ava väsyi äkkiä ja laama-Ava tuli esiin. Pysähtyi hitaasti eikä olisi jaksanut lähteä kiertämään estettä. Viimeksi pysähtyi niin seinään ja nyt ei millään! Pitänee ottaa joku ytimekkäämpi sana pysäytykseen kuin “paikka”.

Merkin opettelu se vasta hauskaa olikin Avan mielestä! Vaikka ennen sitä oli ollut laamamenoa luoksetulossa, niin nyt riitti taas intoa treenaamiseen. Ava oli ihan varma, että merkki kuului kaataa, yrittää ottaa suuhun tai muuten vain potkiskella sitä. Saa nähdä, onko meidän ruututreenit sellaisia, että Ava juoksee ruutuun ja potkiskelee kaikki merkit ympäriinsä.

Nössö-Ava on ehkä hiukan reipastunut lisää tuon kurssin aikana! Ensimmäisellä tunnilla se pelkäsi kuollakseen ryhmän isoa landseeria, mutta tällä viikolla näytti jo ihan luottavaiselta paikkamakuussa landseerin vieressä.

Kiitos Tiinalle kuvista ja seurasta!

Tällä viikolla on luvassa vielä Riitta Jantunen-Korrin ja Pekka Korrin tokokoulutus, johon olen menossa kuunteluoppilaaksi.

Ja kesäkuulle on varattu paikka luonnetestiin!

Lahti KV 28.4.2012

AVO ERI, AVK 2., SA, PN 4.
Kirjallinen arvostelu on ruotsiksi, mutta tässä arvostelu käännöstoimiston sanoin:
“Erinomainen tyyppi ja koko. Hyvät mittasuhteet. Hyvä ilme. Oikea purenta, silmät ja korvat. Erinomainen profiili. Hyvin rakentunut runko. Hyvin kulmautunut. Liikkuu hieman epävakaasti, askeltaa takaa ristiin. Mukava luonne. Hyvä turkki.”

Vieläkään ei ylletty palkinnoille, mutta tällä kertaa se oli lähempänä kuin milloinkaan ennen. Tuomarina oli norjalainen Per Christian Andersen. Kerrankin tuomari, joka arvosti isoa ja vahvarakenteista narttua. Toinen Avan sijoitussiskoista sai EH:n ja arvostelussa lukikin, että koira on hieman kevyt. Näin luki monella muullakin nartulla. Toinen sijoitussiskoista vastaavasti pärjäsi ihan loistavasti ja sai SERTin sekä CACIBin!

Pehmeän koiran tassu meni rikki

Meidän tokotreeniputki katkesi lyhyeen, kun Ava rikkoi viime viikolla tassunsa. Mikä lie terävä kivi puhkoi reiän tassuun. Muutaman päivän sai kinkata sukka jalassa ulkona, mutta nyt on jo hyvin umpeutunut eikä ole kipeä.

Eilen illalla mentiin taas tokotunnille. Kotitehtäväksi sain vahvistaa jäävien paikallaoloa (makuulla ja seisten). Koska Ava on ok kaiken kiertämisen ja liikuskelun suhteen, alan vahvistaa paikallaoloa kytkemällä Avan hihnaan ja nykimällä sitä vaihtelevasti joka puolelta. Kovin pehmeälle koiralle ei olisi ollut sopiva treeni, mutta kouluttaja sanoi, että Ava kyllä kestää sen.

Innolla odotan myös sitä, milloin Ava pääsee luonnetestiin! No, siitä päättää kasvattaja. Kiinnostaa todella, että onko tuo koira sellainen, millaisin silmin minä sen näen. Vai katselenko mä sitä ihan vääristyneiden linssien läpi.

Tokokurssin starttaus

Kevään tokokurssin ensimmäinen tunti on nyt takana! Olipas mulla innokas valkoinen! Tai kouluttajamme kuvailemana: terävä ja innokas.

Kerroin, että meidän heikko lenkki on seuraaminen. Se, että Avaa ei jaksa kiinnostaa pitkät seuraamiset. Aloitin sunnuntaina treenaamaan seuraamista uudella tavalla: juosten. Avalla on paljon parempi into juostessa, kontakti pitää ja paikka ei haahuile. Ajattelin tänään kuitenkin näyttää kouluttajallemme, miten se laamailee kävelyvauhdissa. No tänään olikin niin sähäkkää seuraamista, ettei ikinä! Ei todellakaan sellaista laamalaiskailua, mitä välillä. Aluksi melkein ärsytti, kun en saanut näytettyä kouluttajalle, miten meillä yleensä menee. Mutta nyt jälkikäteen oon tosi iloinen, että se meni niin hyvin. Ehkä meidän sunnuntain juoksenteluista oli hyötyä… Tai sit Avalla oli kummallinen päivä.

Kokeiltiin ensimmäistä kertaa avoimen luoksetuloa. Kutsuin Avan lyhyen matkan päästä ja käskin pysähtyä. Se pysähtyi melkein seinään. En todellakaan uskonut, että niin kävisi! Kokeiltiin pari metriä pitemmällä matkalla ja siitäkin pysähtyi hyvin. Kouluttaja sanoikin, että mulla on niin terävä ja reaktioherkkä koira, että saadaan treenattua vielä superhieno avoimen luoksetulo.

Espoonjoki tulvii

Meidän lähin koirapuisto sijaistee aivan joen rannassa. Espoonjoen, joka tulvii aina syksyisin ja keväisin. Tulvan ympärille on rakennettu suojavalleja hiekkasäkeistä. Talvellakaan ei ole asiaa lähikoirapuistoon. Vaikka vesi olisikin jäätynyt portin alapuolelle, lumi on kaatanut heiluvat verkkoaidat, niin että pikkukoiratkin pääsevät loikkaamalla yli. Kirkkojärven koirapuisto on siis suurimman osa vuodesta täysin käyttökelvoton.

Mutta on siinä oma fiiliksensä kulkea korotettua hiekkaatietä pitkin, niin että molemmin puolin on vettä. Vähän niin kuin kävelisi järven halki. Käytiin Avan kanssa katsomassa tulvaa ja tokoiltiinkin hiukan läheisellä kentällä.

Treeni-into heräilee!

Meidän toko-kausi käynnistyy pian. Hävettää oma laiskuus, mutta olen pitänyt syksystä saakka taukoa harrastamisesta. No kohta se päättyy, nimittäin parin viikon päästä meillä alkaa EKK:n tokokoulutus! Ja toukokuussa olen menossa kuunteluoppilaaksi Korrien koulutukseen. Tämän kesän tavoitteena mulla onkin oppia säätelemään Avan viretilaa. Ennen kaikkea pitää löytää juttuja, joilla nostattaa ja ylläpitää virettä koetilanteissa. Se on se meidän heikko lenkki.

Kävin tänään pesutuvan yhteydessä pihalla syöttämässä Avalle nakin. Fiilisteltiin vähän, miten hauskaa yhdessä tekeminen on, ja olihan se! Maailman tottelevaisin ja innokkain pieni valkoinen!

Tänään oli niin lämmin aamuaurinko, että Ninninkin mielestä oli tarpeeksi lämmintä ottaa aurinkoa lasitetulla parvekkeella. Koirat saivat myös omat “pääsiäismunat”.

Ninni-höyryveturi

 

Kevät on tullut ja koirat on kuraisia pienenkin lenkin jälkeen.

Avalla on jo juoksut lopuillaan. Alkoivat kaksi viikkoa sitten. Ensimmäisten juoksujen välissä oli väliä vain nelisen kuukautta, mutta nyt onneksi näyttää siltä, että väli olisi puoli vuotta. Hyvä, olisin tullut muuten hulluksi. Juoksut on vaan niin rasittavaa aikaa. Ninni, leikattu narttu, käy aina vähän kierroksilla, jos jollain on juoksut, mutta tää Avan juoksuihin reagointi on ollut ihan totaalisen ärsyttävää. Ninni on ihan hirviö ulkona. Onneksi se ei osaa haukkua, mutta kyllä se osaa rähistä! Pieni kiukkuinen basenji puhisee ja puhkuu jokaisessa ohitustilanteessa. Ei onneksi rähise, ellei joku koira tuu ihan iholle, mutta on se ärsyttävä höyryveturi silti!

Silloin kun Ava oli pentu, Ninni oli vähän samanlainen. Niin omistushaluinen/suojelevainen Avaa kohtaan, ettei päästänyt vieraita koiria sen lähelle. Paitsi jos pääsi itse morjestamaan ensin vierasta koiraa ja hyväksyi sen Avalle sopivaksi kaveriksi. Nyt tilanne on kuitenkin pahempi kuin silloin. Ninni on koko ajan ylikierroksilla ja reagoi kaikkeen nopeaan liikkeeseen saalisvietillä, esim. polkupyöriin ja potkulautoihin. On se normaalistikin taipuvainen reagoimaan erikoisen kuuloisiin polkupyöriin ja vastaaviin, mutta ne on aina olleet voitettavissa kontaktiohituksilla. Nyt Ninni ei näe mitään parempaa kuin potkulaudan saalistaminen. Kyllä se yrittää keskittyä muhun, kun sitä pyydän, mutta potkulauta voittaa lopulta. Nakinkin sylkee pois, ahne koira, ja yrittää syöksyä kohti potkulautaa. Ja niitähän täällä keväisillä kaduilla riittää.

Toivottavasti tää loppuu saman tien, kun Avalla loppuu juoksut…