Jäällä taas!

Käytiin Johannan, Jetan ja Taran kanssa lenkillä Lahden jäällä.

Arvostele koiran illallinen

Kaikki alkoi siitä, kun ostin kirjan koiran luonnollisesta ruokinnasta. Lisäksi kahlasin läpi keskusteluita ja blogeja raakaruokinnasta ja barffauksesta. Kaikkien keräämieni tietojen ja tarinoiden jälkeen ei enää tehnyt mieli tarjota koirille epämääräisiä papanoita. Olin järkyttynyt. Avonainen koiranruokapussi kotonani ällötti mua. Mitä kaikkea se mahtoikaan sisältää? Varastopunkkeja? Pilaantunutta rasvaa? EU:n hyväksymiä antioksidantteja? Entä kuinka suuri osa tuoteselosteessa mainitusta kanasta mahtaa olla höyheniä?

Lisään kasvissoseeseen keinotekoisten lisäravinteiden sijaan kookosöljyä,
valkosipulia, hunajaa ja satunnaisesti omenaviinietikkaa.

 

Sen jälkeen, kun koirille on alettu valmistaa teollista koiranruokaa, ovat koirien syövät, allergiat, iho-ongelmat, kasvuhäiriöt, immuniteetin heikkeneminen ja monet muut terveysongelmat lisääntyneet huikeasti. Liekö teollisella kuivaruualla osuutensa asiaan… Onhan se aika epäilyttävää, miten lihaisa ruoka voi säilyä huoneenlämmössä avattuna niin kauan. Kun kuivaruoka menee vanhaksi, ravintoarvo laskee ja rasva pilaantuu. Eltaantunut rasva on kaikkea muuta kuin terveellistä koiralle, se kuluttaa A- ja E-vitamiineja. Pahimmassa tapauksessa rasva on jo valmistusvaiheessa ihmiskäyttöön sopimattomista eltaantuneista rasvoista.

Tähän kasvissoseeseen tuli yllämainittujen aineiden lisäksi kurkkua,
porkkanaa, salaattia, päärynää ja pari kananmunaa.

 

Meillä on nyt raakaruokailtu vajaat kaksi kuukautta ja hyvin menee. Ihan tarkka BARF-ruokavalio meillä ei ole. BARF on yksi raakaruokinnan muoto, missä on tarkat säännöt luiden, lihan ja kasvisten suhteessa. Turhan tarkkaa hifistelyä mulle. Ninnille tarkka BARF-ruokavalio ei edes sovi suuren luumäärän ja vähäisen kasvismäärän takia. Ninnillä tulee aika äkkiä liiankin kova kakka ja sit itkettää pinnistellessä. Ava syö suhteessa selvästi enemmän luita ja vähemmän kasviksia kuin Ninni. Meillä koirat saavat satunnaisesti myös vanhoja ruuantähteitä. Koen, että tämäkin on osa koiran luonnollista ruokintaa, koska onhan koira toiminut ihmisen jätemyllynä alkuajoista lähtien!

Lihavalikoima meillä on melko siipikarjapainotteinen, koska siitä meillä eniten tykätään. Kasvismössöt teen itse. Sikaa meillä ei syödä ja Avan mielestä voitaisiin jättää myös naudan jauheliha pois ruokavaliosta. Mitään luonnollisia öljyjä kummempia ravintolisiä meillä ei käytetä. Ne eivät mielestäni kuulu luonnolliseen ruokavalioon. Ne ovat keinotekoisia ja täynnä erilaisia lisäaineita. Olipa noista kaikenmaailman vitamiinipillereistä joskus joku tutkimuskin, että niiden terveyshyödyt eivät välttämättä ole yhtä suuret kuin haittapuolet. Tässä tutkimuksessa tutkittiin ihmisten terveyttä, mutta en usko ravintolisien olevan sen hyödyllisempiä koiralle. Monipuolisesta ruokavaliosta saa kaiken tarvittavan.

Vaikea arvioida vielä, miten tämä on vaikuttanut Ninnin ja Avan terveyteen. Näkyy varmaan myöhemmin selvemmin. Ninnistä kuitenkin huomaa, että sillä oli kuivaruuasta johtuvaa turvotusta. Ninni kiinteytyi hyvin äkkiä, kun jätin nappulat pois. Silti vaaka näyttää enemmän kuin ennen, eli lihasmassaa on tullut. Enpä muuten muista, milloin olisin viimeksi haistanut/kuullut koiran pierun!

Rustoluita meillä on kuitenkin syöty jo pitemmän aikaa säännöllisesti ja niiden tulos näkyy. Kummallakaan koirista ei ole enää hammaskiveä ja hengitys on lähes hajuton! Avallahan tuli takahampaisiin hammaskiveä vain parin kuukauden jälkeen hampaiden vaihtumisesta. Silloin olin jo aika varma, että Ava päättää elämänsä harvahampaana, ja saan maksaa vielä isoja summia eläinlääkärille hammashoidoista. Enää en ole siitä yhtään niin varma!

 
Lisättäköön tässä vielä raakaruokinnan haasteista, että mullahan ei ole pakastinta eikä omaa autoa. Talvella on oikein mukava, kun voi säilyttää koirien ruuat parvekkeella. Toivon siis, että pakkanen kestää pitkään! Jääkaapin yläosassa mulla on pieni pakastelokero. Sinnekin saa taiteiltua yli viikon ruuat, jos on taitava pelaamaan tetristä. Mutta mitenhän mä selviän kesällä, kun ei ole parvekepakastinta, pakasteet ehtii sulaa kuumassa bussissa matkalla kaupasta kotiin, ja oma jätskipakettikin vie tilaa pakastinlokerosta.

Koiran luonnollinen ruokinta voi olla kalliimpaa kuin kuivamuonan syöttäminen, mutta se saattaa silti maksaa itsensä takaisin eläinlääkärikustannuksissa.

A/A, 0/0

Jeeeeee! Avan lonkka- ja kyynärkuvien virallinen lausunto on A/A ja 0/0!

Lahden jäällä

Oltiin viikonloppu Lahdessa poikaystävän vanhemmilla ja päästiin ekaa kertaa tänä talvena jäälle! Ninnin harmiksi oli niin kylmä, ettei sitä huvittanut tulla jäälle kumpanakaan päivänä. Olisi ollut niin hyvin tilaa juosta täysiä, mutta Ninni halusi juosta täysiä vain takaisin sisälle. Avallakin jäätyi toisena päivänä tassut, mutta se unohtui, kun näki uuden lumipallon lentävän!

Parasta talvessa on lumipallot
– Ava

Onpa se pitkä!

Tilasin koirille uudet Kana-pannat itsepainattamasta kankaasta.

 
Ava on jäytänyt selkäänsä jo pitkän aikaa. Nyt on selkä kuvattu luustoltaan terveeksi, niin halusin tietää, johtuuko selän järsiminen ehkä lihaskrampeista. Kutsuin koirahierojan meille.

“Onpa se pitkä” sanoi koirahieroja, kun näki Avan. Pitkäselkäisyys on kuulemma ihan hyvä asia, parempi kuin neliö, mutta Ava on pikkuisen liiankin pitkäselkäinen. Ensimmäisenä hieroja tarkasteli tarkoin Avan liikkeet ulkona. Liikkui hyvin, letkeästi, mutta ei liian löysästi, ei puoltanut kumpaankaan suuntaan. Tunnustellessa huomasi, että Ava on kehittynyt hyvin tasapainoisesti, mutta kehitys on vielä kesken, jonka takia nivelissä on vielä löysyyttä. Kerroin, että Ava venyttelee itse melko vähän. Ei sen kuulemma tarvitsekaan venytellä, ettei tule liian löysäksi.

Ava oli fyysisesti hyvässä kunnossa, eikä jumeja löytynyt. Selkä oli vähän kipeä paikoin. Etenkin siitä kirputuskohdasta hierottaessa Ava oli levoton ja hiukan vingahteli. Ei kuitenkaan löytynyt mitään kovia kohtia. Hieroja epäili kivun johtuvan jonkinlaisista lihasten kasvukivuista tai vastaavista. Hirmuisen nätisti Ava osasi silti olla paikallaan, ja ihan ensikertalaisena!

Ninni ei saanut tänään silityksiä kummempaa hierontaa, mutta oli kuulemma tosi hyvässä kunnossa ikäisekseen, oikein pikku bodari!

Opin tänään, että se selällään piehtarointikin voi olla koiran tapa hieroa lihaskipuista selkäänsä. Katsotaan, kirputteleeko tai piehtaroiko Ava lähipäivinä vai auttoiko hieronta.

Oliivi

 
Yksi artikkeli edesmenneelle lemmikkihiirelleni, Oliiville. Se oli hirmuisen ruma hiiriherra, varsinkin vanhana, mutta ihan älyttömän kiltti (paitsi Ninnille). Se puristi aina silmät sirrille, kun käsi lähestyi, mutta tuli silti oma-alotteisesti vastaan ja tarkastamaan, onko kädessä herkkuja. Oliivi oli virallisesti kiharakarvainen, jonka takia sen turkki näytti melko sotkuiselta.

Ninni tykkäsi Oliivista ja olisi mielellään syönyt sen. Se yritti usein karata luvatta Oliivin häkin luokse, jossa sitä vastassa oli hirmuisen aggressiivinen pieni hiiri. Oliivi syöksyi kiukkua puhisten aina häkin laidalle “tappelemaan” Ninnin kanssa. Tämä oli aikaa, jolloin Ninnillä oli lyhyeksi parturoidut viikset à la Oliivi. Sitten tajusin hankkia terraarion ja taistelut kaltereiden välistä olivat ohi.

Oliivi eli hyvin vanhaksi, yli kahden vuoden. Viimeisinä päivinään se oli hidas. Se ei jättänyt tekemättä mitään vakiorutiineistaan, kuten “piparkakkumökin” jokapäiväistä suursiivousta (kaikki paperisilput ulos ja takaisin sisään) tai purujen luontia piparkakkumökin taakse korkeaksi kasaksi. Se oli vain hyvin hidas vakiorutiineissaan. Lopulta sen elämä päättyi vessapaperihylsyssä otettuihin nokosiin.

Ruma, mutta terve koira

Lahden ryhmänäyttely 15.1.2012
AVO H

Tuomarin sanat:
“Suurikokoinen. Vahva luusto ja turhankin pitkärunkoinen. Vahva narttu. Varsin hyvä pää. Haja-asentoiset korvat. Hyvä pigmentti. Hyvät kulmaukset. Toivoisin tiiviimmät käpälät. Köyristää hieman lanneosaansa. Liikkuessa kovin korkea-asentoinen häntä. Liikkuu hyvällä askelpituudella, mutta kinner saisi aueta paremmin. Erinomainen luonne. Hyvä väri.”

Jopas tuli huonot arvostelut, mutta onneksi ei oltu ainoita. Onhan se pitkäselkäinen, todella, mutta parissa aiemmassa arvostelussa lukee, että Avalla on hyvät mittasuhteet. Arvosanan tuomari perusteli tällä pitkärunkoisuudella ja harittavilla varpailla.

Uroksena Ava olis varmaan pärjännyt vähän paremmin, kun on liian iso ja vahvaluustoinen. Oli niin tyttömäisen siroja ja pieniä ne ERI:n nartut verrattuna Avaan. Ei taida olla menestyksekästä näyttelyuraa edessä, jos Ava vielä kehittyy vankkarakenteisemmaksi. Mutta ei mua haittaa, tykkään että se on iso!

Luustokuvaus Ventelällä 16.1.2012
alustavasti B/B, 0/0 ja terve selkä

Tuota päivää on odotettu ja jännitetty jo kauan! Mutta nyt se on ohi, onnellisesti, vaikkakin virallisia tuloksia vielä odotellaan. Jos Ventelässä arvioitiin kuvat tuttuun tyyliin hiukan alakanttiin, ei pitäisi olla mitään jäänitettävää virallistenkaan tulosten suhteen…vaikka jännittäähän se silti!

Tämän takia ei saa ottaa kuvia, kun toiset syö…

Hyvää uutta vuotta!

 

Toisille uusi vuosi on iloinen juhlapäivä, Ninnille se on tavallinen päivä muiden joukossa, Avalle se on kamalin päivä vuodessa. Ulkoilu Avan kanssa on silloin vaikeaa: se kulkee koko ajan jalkojeni välissä ja vetää maihin isoimmista räjähdyksistä, hinku takaisin kotiin on kova. Ehkä se selviäisi hyvin hengissä sodasta – ellei saisi sydänkohtausta tuosta stressin määrästä.

Ärsyttävintä on, että rakettien paukuttelu alkaa jo monta iltaa ennen sallittua räjäyttelyaikaa ja jatkuu vieläkin. Ei sitä oikein uskalla pitää irti, kun ei tiedä, onko sillä korvia enää pamauksen kuultua. Eilen tuli niin ihana “ensilumi”, että päästin Avan kuitenkin irti iltalenkillä. Tietysti jostain kantautui raketin pamaus, mutta onneksi vain yksi, niin Ava ei juossut piiloon.

Toisaalta…en tiedä, pitäisikö kuitenkin olla tyytyväinen siitä, että Ava pelkää vain ulkona. Meillä ei piippailla, läähätetä eikä täristä sisällä. Tai ulkonakin on vain tärinä käytössä. Ava on sisällä hyvin säyseä ja nukkuu tyytyväisenä pahimmankin räiskinnän ajan, kunhan saa nukkua ihan kiinni jaloissani. Jos olen kauempana, se on levoton. Ikkunoita ei voi kuitenkaan pitää auki, koska Ava muuttuu levottomaksi pelkästä ruudin katkusta. Poltimme pari tähtisadetikkua pihalla ja kun toimme palaneet tikut sisälle, Ava pakeni sitä hajua toiseen huoneeseen. Sieltä se sitten kurkisteli pelottavia palaneita tähtisadetikkuja.

Tai pitäisikö olla tyytyväinen siitä, että Ava pelkää vain sen uuden vuoden aaton. Seuraava päivä onkin jo ilon päivä, kun maasto on täynnä nokisia “leluja”. Aamulenkillä Ava jo leikkii innoissaan kaikilla löytämillään raketin hylsyillä.

Ninni 5v

Jee! Onnea Nipa 5v! Kakkuna oli lammas-kana-patee nakkisuikaleilla, kaveritkin sai samanlaiset.
Lotta on siis meillä hoidossa ensi viikon.